Vuoropuhelun ja verkostojen rakentamista monikulttuurisilla asuinalueilla

Kotoa Koollekutsujaksi (KoKo) -hanke on edistänyt kahdensuuntaista kotoutumista Tampereen Hervannassa ja Itä-Helsingissä kahden vuoden ajan syyskuusta 2020 lokakuuhun 2022. Hanketta on rahoitettu Euroopan unionin Turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston (AMIF) tuella.

Tarve KoKo:lle nousi aikaisemman hankkeen kautta. Vuosina 2016–2019 toteutetun ESR-rahoitteisen TeKo – Tehostettu kotoutuminen -hankkeen aikana seurakunnat olivat mukana luomassa uutta yhteisöneuvonnan muotoa maahanmuuttajille.

– Sitä kautta nousi vahvasti esiin alueellinen segregaatio (eriytyminen) etenkin kieliryhmien välillä. Hervannassakin on useita kymmeniä erilaisia kieliryhmiä, jotka eivät juurikaan ole vuorovaikutuksessa keskenään, KoKo-hankkeen hankekoordinaattori Antti Vanhala kertoo.

KoKo on pyrkinyt vastaamaan tähän haasteeseen rakentamalla yhteyden eri kieliryhmien sekä maahan muuttaneiden ja Suomessa syntyneiden välille. Tampereella suurimpia vähemmistökieliryhmiä ovat venäjä, arabia, persia/farsi, englanti, viro, kiina, kurdi ja somali.

Vanhala kertoo, että tavoitteena on myös ollut yhdistää alueen toimijoita ja maahanmuuttajataustaisia niin, että alueen toimintoja kehittäessä maahanmuuttajataustaisten asukkaiden ääni tulisi enemmän kuuluviin.

Jo hankkeen suunnitteluvaiheessa kontaktoitiin muun muassa maahanmuuttajien yhdistyksiä

Hanketta on koordinoinut Tampereen evankelisluterilaisen seurakuntayhtymän diakonia- ja yhteiskuntavastuun yksikkö. Yksikössä työskentelee noin neljäkymmentä henkilöä, jotka tekevät asiantuntijatyötä sekä paikallisseurakuntia tukevaa työtä.

Yksikkö koostuu erilaisista työryhmistä, joista Vanhala kuuluu yhteiskunnallisen osallisuuden työryhmään. Ryhmä pyrkii tukemaan haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten osallisuutta eri muodoin, muun muassa verkostoyhteistyössä muiden alueellisten toimijoiden kanssa.

Osatoteuttajana hankkeessa on ollut Helsingin seurakuntayhtymä, joka on järjestänyt vastaavaa toimintaa Helsingin Kontulan ja Myllypuron alueilla.

Alussa rahoituksenhakuprosessin ideointi- ja kirjoitusvaiheessa oli mukana useita työntekijöitä Tampereen ja Helsingin evankelisluterilaisista seurakuntayhtymistä.

– Näin saatiin sekä hankeosaamista että sisällöllistä osaamista hankkeen suunnitteluun, hanketoiminnan asiantuntija Merja Kerttula kertoo.

Hankesuunnittelussa koordinoitiin myös maahanmuuttajien yhdistyksiä ja muita alueiden toimijoita.

Hankehakemusta kirjoitettiin Kerttulan mukaan useissa palavereissa, jolloin myös hiottiin hankkeen tavoitteita ja aikatauluja. Perusideana taustalla oli kuitenkin kahdensuuntaisen kotoutumisen edistäminen yhteisöllisyyttä ja verkostoyhteistyötä lisäämällä.

– Työläältä tuntui suunnitella hakemukseen lyhyet aikaikkunat ja niihin liittyvät tavoitteet ja kustannukset.

Päänvaivaa on aiheuttanut myös EUSA-järjestelmä, eli sisäasioiden ja EU-rahastojen sähköinen haku- ja raportointijärjestelmä, sillä se ei ole tuntunut käyttäjän näkökulmasta joustavalta.

Hankehakemus jätettiin tammikuussa 2020. Tätä seurasi täydennyspyyntö huhtikuussa ja päätös rahoituksesta toukokuussa.

– Saimme hyvää opastusta ministeriöstä hankesuunnitelman täydennykseen liittyen. Meillä oli Tampereella itsellämme hieman auki, kuinka resursoisimme hankkeen ja siinäkin ministeriö oli avulias ja joustava, Kerttula sanoo.

Sisäministeriö on myös käynyt hankkeen aikana koulutus- ja tarkastuskäynneillä Tampereella.

CABLE-valmennus tähtää alueen parantamiseen askel kerrallaan

Vanhala kertoo, että hankkeen toteutuksessa on ollut kolme päätoimintoa. Keskeisenä työkaluna on ollut CABLE (Community Action Based Learning for Empowerment) -yhteisövalmennukset. Valmennuksia järjestettiin Tampereella kahdeksan ja Helsingissä viisi.

– Yhteisövalmennuksiin kutsuttiin ihmisiä mukaan alueelta. Tavoite oli, että noin puolet olisi maahanmuuttajataustaisia ja noin puolet olisi Suomessa syntyneitä tai jo pidemmälle kotoutuneita Suomen kansalaisia. Tällä haettiin näiden eri ryhmien välistä vuorovaikutusta. Yhteisen identiteetin vahvistamista, että me alueen asukkaina voimme kehittää yhdessä toimintoja, jotka tukevat kahdensuuntaista kotoutumista.

Valmennus on koostunut viidestä kokoontumisesta, joissa on tutkittu yhteisiä arvoja, yksilöiden taitoja ja heidän vahvuuksiaan. Alueella on tehty ohjattua havainnointia ja pohdittu esimerkiksi sitä, millainen alue Hervanta on ja millaisia sosiaalisia ongelmia alueella esiintyy.

– Tästä lähdetään tekemään sosiaalista analyysia, miettimään, miltä tulevaisuus näyttää, jos kaikki jatkuu kuten ennenkin. Sitten lähdetään miettimään jonkinlaista interventiota, että me tällä ryhmällä, näillä verkostoilla ja näillä taidoilla voimme lähteä tekemään jotakin pientä juttua, joka muuttaa pienen askeleen parempaan, ja sitten lähdemme toteuttamaan sitä muutosta.

CABLE-valmennus on Vanhalan mukaan synnyttänyt uusia tuttavuuksia ja purkanut ennakkoluuloja sekä auttanut tulemaan tietoisemmaksi niistä. Yhdessä tekeminen on jatkunut valmennusten jälkeenkin.

– Meillä on nyt kolmenkymmenen hengen yhteisö, joka pitää yhteyttä WhatsAppin kautta.

Uusia työkaluja alueellisen verkostoitumisen avulla

Toisena työkaluna hankkeessa on käytetty alueverkostotoimintaa. Mukana on ollut alueellisia järjestöjä aikuissosiaalityöstä isännöitsijöihin sekä maahanmuuttajataustaisia yhdistyksiä, kuten Lähi-idän naisten yhdistys ja Pirkanmaan somaliyhdistys.

– Tämän porukan kanssa olemme kuukausittain tavanneet ja miettineet, millaisia haasteita ja kysymyksiä kentällä liikkuu ja millaista yhteistyötä me voisimme tehdä. Olemme järjestäneet kolmansia työkaluja tai toimintoja, eli koulutus- tai infoiltoja, jotka ovat [liittyneet] asumiseen, työllisyyteen ja vapaa-aikaan, monenlaisissa teemoissa on liikuttu.

Vanhala kertoo, että ihmisiä on koottu yhteen keskustelemaan myös esimerkiksi asumiseen liittyvistä haasteista ja naapuruussuhteista sekä uskonnosta. Myös Tampereen kaupungin kanssa on tehty yhteistyötä osallisuuteen liittyen.

Ihmisten tavoittaminen suurimpana haasteena

KoKo-hanke alkoi syksyllä 2020, jolloin yksi valmennus ehdittiin saada päätökseen. Sen jälkeen toimintaa on hankaloittanut koronapandemia tuomat rajoitteet.

– Ensin kokoontumistilat ovat olleet kiinni ja sitten ihmiset eivät ole oikein uskaltaneet lähteä liikkeelle, kun on tullut väljempää.

Suurin haaste on Vanhalan mukaan ollut ihmisten tavoittaminen. Erityisesti kolmansista maista tulleiden tavoittaminen on tuottanut vaikeuksia.

– Vaikka meillä on ollut mukana yhdistyksiä, jotka nimenomaan koostuvat kohderyhmän ihmisistä, on heitä silti todella vaikeaa saada mukaan. Olemme matkan varrella todenneet, että paljon vaikuttavampaa on mennä sinne, missä ihmiset muutenkin ovat, kuin yrittää kutsua heitä uusiin paikkoihin, kuten kirjastolle tai yhteisökeskukselle. Kontaktin saamisen jälkeen ihmisten on luontevampaa lähteä uusiin tiloihin.

Yhdeksi haasteeksi Vanhala nimeää myös eroavaisuudet kommunikoinnissa, joita ovat esimerkiksi erilaisiin kulttuureihin liittyvät aikakäsitykset ja kohteliaisuustavat.

Yhteisövalmennuksesta yksilön itse toteuttamaan toimintaan

Hankkeesta on jäänyt paljon sitä toteuttaneiden ja siihen osallistuneiden ihmisten käteen. Vanhala kertoo, että CABLE vahvisti asemaansa työkaluna, jolla voidaan edistää voimaantumisen prosessia. Esimerkkinä CABLE-valmennukseen osallistunut henkilö, joka lähti valmennuksen aikana kypsyneen idean pohjalta ohjaamaan valokuvausryhmää, johon on Vanhalan mukaan osallistunut noin 20 maahanmuuttajataustaista henkilöä.

– Valmennettu löysi tavan tuoda oman panoksensa ja osaamisensa yhteisön rakentamiseksi. Tämä oli erittäin merkityksellistä hänelle ja kotoutumisen kokemukselle.

Valmennus on toiminut Vanhalan tiimille myös hyvänä väylänä saada kokemustietoa kotoutujilta siitä, millaisten kysymysten parissa he painivat, jotta viesti voidaan viedä eteenpäin kotoutusta edistäville tahoille.

– Jos toimintaideoita lähdetään listaamaan, niin siellähän on esimerkiksi monikulttuurikeskus- ja kahvilatoimintaa, erilaisia suomen kieleen liittyviä projekteja tai kulttuuritapahtumia – -. Sieltä on noussut paljon erilaisia ajatuksia ja ideoita, joita voisi ujuttaa mukaan esimerkiksi tuleviin AMIF-hankkeisiin, Vanhala kiteyttää yhteisövalmennuksen annin.

– Mikä vahvasti nousee esiin on se, että kun kotoutumisen viranomaistaso pitkälti keskittyy kieleen, työllisyyteen ja opintoihin, jää kahdensuuntainen kotoutuminen ja yhteisöön liittyminen sisä kautta aika ohueksi, eikä siihen saa kauheasti tukea. Se on alue, jota tällaisella toiminnalla voi hyvin kehittää.

Kun toimitaan kolmansista maista tulleiden henkilöiden kanssa, edellyttää onnistunut hanke Vanhalan mukaan sitä, että mukana aktiivisina toimijoina on kohderyhmän edustajia tai pidemmälle kotoutuneita maahanmuuttajataustaisia ihmisiä, joilla on kulttuuri- ja kielitietouden lisäksi syvällisempää ymmärrystä siitä, millaiset asiat toimivat.

– Se, että on mukana kohderyhmän ihmisiä. Ei niin, että he ovat vapaaehtoisina, vaan ihan oikeasti töissä siinä tekemisessä. Tämä viesti on tullut useamman tässäkin hankkeessa kohdatun ihmisen suusta, että jo muutaman vuoden Suomessa olleet ovat todella kyllästyneitä siihen, että heitä pyydetään aina vapaaehtoiseksi mukaan, mutta kantaväestö on työntekijöinä. Se ehkä alleviivaa tietynlaista ongelmaa kotoutumisessa ja oikeasti mukaan ottamisessa.

KoKo-hankkeen onnistumisen ainesosaksi Vanhala nimeää myös vahvan verkostoitumisen muiden kotoutumisen parissa työskentelevien tahojen kanssa. Alueverkoston kokoontumiset jatkuvat hänen mukaansa myös hankkeen jälkeen, sillä yhteistoiminta on havaittu toimivaksi.

Lähtisittekö tähän hankkeeseen uudestaan mukaan?

– Ehdottomasti, koska oikeastaan tämän vuoden aikana, kun korona on antanut enemmän myötä, olemme päässeet vasta kunnolla vauhtiin. Olemme tavanneet todella upeita ihmisiä ja saaneet aikaan todella hienoja yhteistyön alkuja haasteista huolimatta.

 

Antti Vanhalan vinkit hankevalmistelijoille

1. Verkostoituminen ja yhdessä tekeminen on tärkeintä.
2. Jo suunnitteluvaiheessa on hyvä suunnitella toiminnan juurruttamista ja huolehtia heti alussa siitä, että mukaan löytyy ihmisiä ja tahoja, joiden kanssa toimintaa voi jatkaa tai jotka voivat ottaa koppia hyvien löytöjen ja onnistumisten jatkamisesta, ettei hanke jää vain hankkeeksi.
3. Jos tehdään kotouttamista edistävää toimintaa, on todella tärkeää hahmottaa, että monet ihmiset tulevat yhteisöllisistä kulttuureista, joissa elämän tukiverkosto rakentuu ihmisistä eikä kylmistä rakenteista. Kun ihmisiä kutsutaan mukaan, inhimillisen lämmön pitäisi välittyä, ja pitäisi tukea ihmisten kiinnittymistä toisiin ihmisiin eikä rakenteisiin – tai vähintäänkin toimia väliportaana, jotta rakenteet tulevat helpommin lähestyttäviksi.

 

Kotoa Koollekutsujaksi (KoKo)

Rahoitusohjelma: AMIF (Asylum, Migration and Integration Fund / Turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahasto)

Hankkeen saama EU-rahoitus: 184 924,31 €

Kokonaisbudjetti: 246 565,75 €

Toteuttamisaika: 1.9.2020–31.10.2022

Pääkoordinaattori: Tampereen ev. lut. seurakuntayhtymän diakonia- ja yhteiskuntavastuun yksikkö

Muut kumppanit: Helsingin ev. lut. seurakuntayhtymä

Hankkeen nettisivut: KoKo-hanke (tampereenseurakunnat.fi)