Katoavien äänimaisemien tallentaminen

Sounds of Changes (SoC) -hanke on ääni- ja äänimaisemien tallennushanke, jossa nauhoitettiin erilaisia äänimaisemia yhdessä viiden muun eurooppalaisen museon kanssa 2017-2019. Laitteiden ja koneiden muuttuessa vanhat äänet kaupunkiympäristössä, kodeissa ja työpaikoilla katoavat. Hanke on jatkoa aiemmalle Work With Sounds (WWS) -hankkeelle. Hankeen koordinaattorina toimi ruotsalainen Flygvapenmuseum ja lisäksi mukana olivat Arbetets museum (Ruotsi), LWL-Industriemuseum (Saksa), Museum of Municipal Engineering in Krakow (Puola) sekä Technical Museum of Slovenia (Slovenia) ja Suomesta Työväenmuseo Werstas.

Werstaan kokoelmapäällikkö Leena Ahonen oli mukana SoC-hankkeessa Tampereen vetäjänä. Hän tiivistää hankkeen tärkeimmiksi saavutuksiksi jo WWS-hankkeessa luodun avoimen äänipankin laajentamisen ja äänien tallentamisen merkityksestä kertomisen hankkeen ulkopuolisille museoille. Äänipankin tallenteet ovat vapaasti käytettävissä ja ne ovat todennettuja, aidoista lähteistä kerättyjä ääniä. Vaikka hanke on päättynyt niin äänet jäävät käytettäviksi.

Koska SoC oli jatkohanke WWS-hankkeelle, valikoituivat hankekumppanit luonnollisesti edellisen hankkeen pohjalta. Jo vuonna 2010 yhteistyössä eurooppalaisten museoiden kanssa toteutettu Taste of Europe -hanke pohjusti tulevissa hankkeissa hyödynnettäviä yhteyksiä. Ahonen sanoo Werstaan kuuluvan työväenmuseoiden kansainväliseen järjestöön, jonka kautta kontakteja oli jo luotu. Taste of Europe oli Werstaan ruotsalaisen sisarmuseon Arbetets museumin vetämä hanke ja Ahonen kertoo heidän innoittaneen Werstaan lähtemään mukaan tähän hankkeeseen. Ahonen avaa, että samalla porukalla lähdettiin myöhemmin kehittelemään WWS-hanketta. Hankekumppanuudet syntyivät siis luontevana jatkumona aiemman yhteistyön ja yhteisten verkostojen kautta. Ahonen kertoo heille olleen tärkeää, että hankekumppanit ovat sellaisia, joiden kanssa ollaan tehty pitkään yhteistyötä. ”Se helpotti huomattavasti yhteydenpitoa ja luottamusta, kun meillä oli myös määrällisiä tavoitteita hankkeelle, että voitiin luottaa kaikkien tekevän oman osuutensa.”

Hankerahoitushakemusta kirjoitettiin yhdessä, mutta päävastuu oli koordinaattorilla. Ahonen muistelee, että hankekoordinaattorimuseolla oli toteutettu myös muita EU-rahoitteisia hankkeita. WWS-hanke oli aikanaan saanut rahoitusta EU:n kulttuuriohjelmasta kaudelta 2007-2013 eli rahoitusohjelma uudistui Luova Eurooppa -ohjelmaksi hankkeiden välissä EU-rahoituskauden vaihtuessa. SoC sai pienenä yhteistyöhankkeena 200 000 € EU-rahoitusta. Ahonen kertoo, että kansallisen vastinrahan kanssa tuli yllätys: ”Se on vain osaksi ajaksi hanketta mutta hankkeen kustannukset eivät jakautuneet tasaisesti eivätkä kaikki sopivat kulut osuneet juuri siihen kohtaan hankketta.”

Aiemmasta hankeyhteistyöstä oli hyötyä SoC-hanketta valmistellessa. Ahonen mainitsee, että jo edellisistä hankkeista oli opittu liikkumisvaran merkitys. Yhteistyön sujumisen kannalta oli helpompaa, ettei yritä sitoa kumppaneita liikaa identtiseen toimintaan vaan jokainen sai sovittaa esimerkiksi aikatauluja tai näyttelyiden kokoa itselleen sopivaksi. Myöskään tavoitetta ei Ahosen mukaan kannata asettaa turhan tiukaksi suunnitellessa, sillä hanke saattaa helposti muuttua yllättäviin suuntiin prosessin aikana. Ahonen mainitsee, että alun perin SoC-hankkeessa yksi tavoitteista oli osallistaa paljon yleisöä. Hankkeen aikana tämä tavoite osoittautui liian haastavaksi, sillä museoilla oli myös vastuu äänten todentamisesta. Kenen tahansa nauhoittamaan äänitteeseen ei siis voinut luottaa.

Ahonen kertoo antoisinta hankkeessa olleen muissa museoissa vierailun, muiden tapaamisen kasvokkain ja kansainvälisten yhteyksien luomisen. Werstas teki hankkeessa töitä myös opiskelijoiden kanssa, kun tallennuksia tehtiin yhteistyössä useampien oppilaitosten kanssa. Osasta on tullut Ahosen mukaan pidempiaikaisia yhteistyökumppaneita, mikä on tärkeää Suomessa tapahtuvan toiminnan näkökulmasta. Muita oppeja hankkeessa olivat ihan käytännön taidot, kuten äänten tallentaminen, josta saatiin hankkeen aikana paljon kokemusta. Myös hankerahoitushakemusten kirjoittamiseen harjaantuu hankkeiden myötä.

 

Leena Ahosen vinkit hankevalmistelijoille:

• Hankkeen vetovastuu on raskasta ja siihen tarvitsee paljon resursseja.
• Koordinoi työ hankkeessa tarkasti. Aina ei ole tarpeeksi resursseja edes perustyön tekemiseen, joten ylimääräistä turhaa työtä on vältettävä tarkkaan. Kun työ tukee hankkeen perustehtävää mahdollisimman hyvin, niin myös hankkeen pitkäaikaiset vaikutukset onnistuvat paremmin.
• Tuttujen hankekumppanien kanssa työskentely helpottaa hanketyöskentelyä, jossa luottamus on tärkeää. Myös yhteydenpito on helpompaa.

 

Rahoitusohjelma: Luova Eurooppa

Hankkeen saama EU-rahoitus: 200 000 €

Hankkeen kokonaisbudjetti: 400 000 €

Toteuttamisaika: 01.09.2017-30.09.2019

Pääkoordinaattori: Flygvapenmuseum (Ruotsi)

Muut järjestöt: Tehniski Muzej Slovenije (Slovenia), Landschaftsverband Westfalen-Lippe (Saksa), Stiftelsen Arbetets Museum (Ruotsi), Muzeum Inzynierii Miejskiek (Puola) ja Työväenmuseo Werstas (Suomi).

Hankkeen kotisivut: http://www.soundsofchanges.eu/