Euroskeptisyydestä kohti EU-kiinnostusta

From Euroscepticism to Euro-Curiosity (FESTEC) -hankkeessa kartoitettiin haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten suhtautumista EU:hun ja eurooppalaisuuteen. Pääkoordinaattori hankkeessa oli Valo-valmennusyhdistys ry, jonka toiminnanjohtajana toimiva Kimmo Kumlander kiteyttää keskeisimpien tavoitteiden olleen euroskeptisyyden vähentäminen kohderyhmässä ja toisaalta kertoa päättäjille, miten yhteiskunnallista ulkopuolisuutta kokevat ihmiset näkevät Euroopan unionin ja kaukaisen päätöksenteon tason. Hankkeessa olikin myös ideana tutustua maantieteellisesti lähellä oleviin kulttuureihin ja eriäviin näkökulmiin EU:sta ja eurooppalaisuudesta kohderyhmän sisällä. Hanke rahoitettiin Kansalaisten Eurooppa -ohjelmasta.

Hankkeessa oli mukana neljä järjestöä:

• Valo-valmennusyhdistys
• Vammaisten Lasten ja nuorten tukisäätiö (Vamlas)
• Ogólnopolska Federacja na rzecz Rozwiązywania Problemu Bezdomności (Puola)
• VšĮ Žmogiškųjų išteklių stebėsenos ir plėtros biuras (ŽISPB) (Liettua)

Valo-valmennusyhdistys työskentelee haavoittuvassa asemassa olevien nuorten ja nuorten aikuisten kanssa edistääkseen heidän yhteiskuntaan kuulumisen tunnetta. Vamlas edistää vammaisten lasten ja nuorten osallisuutta ja yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa. Puolalainen kumppaniorganisaatio auttaa kodittomia ihmisiä ja pyrkii ennaltaehkäisemään kodittomuutta vaikuttamalla päätöksentekoon Puolassa. Liettualainen järjestö toimii useampien eri haavoittuvien ihmisryhmien kanssa, kuten väkivallan uhrien, entisten rikollisten ja riskiperheiden. Järjestön tavoitteena on arvioida yhteiskunnallisia ilmiöitä ja prosesseja sosiaali- ja koulutuspolitiikan aloilla ja luoda, sekä toteuttaa koulutukseen liittyviä aloitteita.

Kumlander osallistui hankkeessa rahoitushakemuksen kirjoittamiseen, kansalaisverkoston kokoamiseen ja toimi toteuttajista koostuvassa ohjausryhmässä, joka seurasi hankkeen etenemistä ja piti huolta kukin oman organisaation tavoitteidenmukaisesta etenemisestä, tarkasti viestintälinjaukset ja huolehti, että jokainen järjestö sai tarpeen tullen tukea muilta. Tehtäviin kuului myös herätellä Suomessa alue- ja valtakunnallisen tason päättäjiä hankkeen tuloksista.

Kumlander kertoo, että hankkeeseen haluttiin mukaan järjestöjä, jotka sijaitsevat lähimaissa ja joiden kohderyhmä olisi mahdollisimman samankaltainen. Vuonna 2016 perustetulla Valo-valmennusyhdistyksellä on jo laaja yhteistyöverkosto ja kokemusta sekä kansallisen, että EU-rahoituksen hakemisesta hankkeisiin. Kumlander sanookin EU:n ydinarvojen sopivan heidän toimintaansa hyvin. Kohderyhmään kuuluville haluttiin antaa mahdollisuus tutustua omista lähtökohdista EU:hun ja eurooppalaisuuteen ja laajentaa näin yleensä aika suppeaksi jäänyttä näkemystä EU:sta.

Hankkeessa käytettiin narratiivista menetelmää eli kokemuksia kerättiin kuuntelemalla ja ymmärtämällä. Jokainen organisaatio hoiti omalta osaltaan aineiston keräämisen. Kumlanderin mielestä menetelmänvalinta oli onnistunut. Kerronnallisuus ja kuunteleminen, sekä tarkemman struktuurin puute sai hänen mukaansa paljon esiin aika erilaistenkin ihmisten kohdalla. Hankkeessa haluttiin kuulla kohderyhmäläisten elämästä ja heidän omista kokemuksistaan, siitä miten EU ja Eurooppa ja näyttäytyy heidän elämässään.

Yhteistyö kumppanijärjestöjen kanssa sujui Kumlanderin mukaan alusta asti hyvin ja kaikki olivat aktiivisesti mukana hankkeen edistämisessä. Suurin haaste työskentelylle oli koronapandemia: matkustuskiellot pakottivat muuttamaan suunnitelmia lennosta. Pitkälti fyysiseen toisten tapaamiseen liittyvä hanke piti muuttaa hybridimuotoiseksi, kun matkustaminen olikin odotettua rajoitetumpaa. Kumlander kertoo työskentelyn edenneen näistä ulkoisista vaikeuksista huolimatta. Ohjeita sai rahoittajan edustajalta vähitellen sitä mukaan, kun ohjeistuksia vallitsevassa erikoistilanteessa toimimisesta annettiin. Pandemia vaikeutti etenkin hankkeen kohderyhmän elämää ja varsinkin asunnottomien tilanne kävi erittäin hankalaksi ja epäselväksi. Välillä samoja ihmisiä oli vaikea tavoittaa ja myös työntekijöitä kuormitti henkisesti kurjistuva tilanne. Tämä näkyi Kumlanderin mukaan myös työntekijöiden vaihtuvuutena, koska levähdyshetkiä tarvittiin.

Kumlander kertoo, ettei juuri Kansalaisten Eurooppa -rahoitusta oltu haettu aiemmin, mutta muita, niin kansallisen kuin EU-tason rahoituksia, on yhdistyksessä hyödynnetty laajasti. Näihin kokemuksiin verrattuna Kansalaisten Eurooppa -rahoituksen hakeminen tuntui kevyeltä ja ohjeistuksia Kumlander kehuu helpoiksi ja hyviksi. Eniten epävarmuutta hankkeen toimijoissa herätti eri maiden kansalliset toimistot ja näiden eroavat käytännöt. Kumlander pohtii, että Suomessa ollaan totuttu papereiden täyttelyyn ehkä kumppanitahoja enemmän, jolloin EU ei tunnu mahdottoman byrokraattiselta.

Kumlander antaa kaksi vinkkiä hankesuunnitteluun ja rahoituksen hakemiseen:

1. Suomen kansallinen toimisto eli Opetushallitus tarjoaa tukea rahoituksen hakemisessa. Heihin kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä.
2. Varsinkin pandemia-aikana korostui luotujen verkostojen tärkeys. Se, että yhteistyöorganisaatiot ja niissä työskentelevät ihmiset olivat edes jollain tavoin tuttuja, helpotti yhteydenpitoa. On helpompaa soittaa ja sumplia suunnitelmia uusiksi, jos ollaan jo tavattu.

Rahoitusohjelma: Kansalaisten Eurooppa (2019)

Kokonaisbudjetti: n. 80 000€

EU-rahoituksen osuus: 73 330 €

Toteuttamisaika: 1.3.2020 – 31.8.2021 (18kk)

Pääkoordinaattori: Valo-valmennusyhdistys ry

Muut järjestöt: Vammaisten Lasten ja nuorten tukisäätiö (Suomi), Ogólnopolska Federacja na rzecz Rozwiązywania Problemu Bezdomności (Puola) ja ŽISPB (Liettua).

Hankkeen kotisivut: https://www.festecproject.com/