WasteMatters tutkii jätteen ja sen virtojen merkitystä yhteiskunnassa

Horisontti Eurooppaan kuuluvasta Euroopan tutkimusneuvostosta (ERC) rahoitetussa WasteMatters-hankkeessa tutkitaan jätteen roolia yhteiskunnassa ja ihmisten elämissä.

– Tässä katsotaan ihmistä ja yhteiskuntaa jätteen näkökulmasta ja tutkitaan esimerkiksi jätevirtoja, tutkimusta johtava professori Olli Pyyhtinen Tampereen yliopistosta kertoo.

– Ajattelen, että jätevirrat ovat samalla tavalla globaaleja kuten pääomavirrat ja ihmisten virrat. Tietyllä tapaa jätevirrat koostavat asioita yhteen, mutta myös luovat hierarkioita ja eroja. 

WasteMatters yhdistää aiempaa tutkimusta ja laajentaa näkökulmaa

Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa vaikuttava Pyyhtinen on aiemmin tutkinut ennen kaikkea yhteiskuntateoriaa ja yhdistänyt tutkimustyössään sosiologiaa ja filosofiaa.

– Jopa silloin, kun tarkastelen empiirisiä kysymyksiä, kuten tässä hankkeessa jätettä, kiinnostaa minua siinä hyvin periaatteelliset, isot kysymykset.

Ihmisen ja materian yhteen kietoutuminen ja ihmisten toiminta vaikuttavat ajallisesti ja tilallisesti koko maapalloon, Pyyhtinen sanoo ja muistuttaa, että ihmisen toiminnalla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia, kuten tutkimushankkeen tarkastelemien jätteen alalajeihin kuuluva ydinjäte osoittaa.

Jätteen ja jätevirtojen tutkimiseen laajempana ilmiönä Pyyhtinen siirtyi sen jälkeen, kun hän oli tutkinut roskisdyykkaamista, joka hänen mukaansa kertoo paljon siitä, miten kulutamme ja elämme. Dyykkaaminen kertoo hänen mukaansa myös arvostuksistamme ja suhteestamme puhtauteen, likaisuuteen, omistamiseen, niukkuuteen ja yltäkylläisyyteen.

– Mutta tässä [WasteMatters-tutkimuksessa] halusin laajentaa näkökulmaa ja katsoa, miten kaikissa toimissamme on jäteaspekti, ja miten yhteiskunta on aina kietoutunut jätteeseen ja sen hallintaan. Jäte on aina yhteiskunnallista, eikä jäte ole ikinä täydellisesti hallittavissa, vaan se aina pakenee ja vuotaa yli. 

WasteMatters-ryhmä, professori Olli Pyyhtinen kuvassa toinen vasemmalta. (Kuva: Jonne Renvall)

Rahoituksenhakuprosessi oli pitkä ja työläs

Pyyhtinen kypsytteli ajatusta tutkimuksesta jo vuonna 2019. Loppuvuodesta 2020 hän aloitti hakemuksen tekemisen, kun haun määräpäivä oli huhtikuussa 2021. Tätä aiemmin hän ei ollut tehnyt EU-rahoitteisia hankkeita, ja Euroopan tutkimusneuvoston rahoituksen hakeminen oli hänelle ensimmäinen kerta. Hakuprosessin hän kävi läpi yksin, mutta sai tärkeää tukea myös Tampereen yliopiston tutkimuspalvelun tiimiltä.

Pyyhtinen kertoo olleensa aiemmin mukana hakemassa rahoitusta kansainvälisille konsortioille, mutta hakemukset eivät onnistuneet saamaan unionin rahoitusta.

Syksyllä 2021 Pyyhtinen sai tiedon jatkoon ERC-haussa pääsystä, ja alkuvuodesta 2022 oli vuorossa etänä järjestetty haastattelukierros. 

Haastattelu oli Pyyhtiselle myönteinen kokemus, sillä vaikeistakin kysymyksistä huolimatta haastattelijat tuntuivat olevan aidosti kiinnostuneita tutkimushankkeesta, eivätkä he hänen mukaansa yrittäneet ajaa kysymyksillään häntä ansaan.

Myöhemmin haastattelun jälkeen hakuprosessi tuli päätökseen, kun Pyyhtinen sai kuulla saaneensa rahoituksen.

– Prosessi oli pitkä ja myös todella työläs, hän luonnehtii.

Jos Pyyhtinen tekisi jotakin toisin, hän ei viivyttelisi kirjoittamiseen ryhtymistä ja sen sijaan tekisi hakemusta säännöllisesti tasaiseen tahtiin.

Kenttätyö käyntiin 2023

WasteMatters-tutkimusta varten Pyyhtisellä ei ollut valmista tutkimusryhmää, vaan hän rekrytoi sopivat henkilöt siihen rahoituksen varmistumisen jälkeen. Hän kertoo, että apuna tässä vaiheessa toimi yliopiston HR-puoli. 

Tällä hetkellä tutkimusryhmään kuuluu kaksi tutkijatohtoria ja yksi väitöskirjatutkija. Myöhemmin suunnitelmissa on rekrytoida lisää tutkijoita.

Hanke alkoi syksyllä 2022. Pyyhtisen ryhmä on valmistellut kentälle menemistä ja empiirisen aineiston keräämistä. Tämän lisäksi he valmistelevat tutkimusartikkeleita ja Pyyhtinen on ehtinyt jo luennoida tutkimusaiheestaan muun muassa Pekingin yliopistossa.

Vaikka aineistoa on ehditty jo kerätä hieman, vuoden 2023 alussa kenttätyö ja empiirisen aineiston kerääminen käynnistyvät kunnolla, mitä Pyyhtinen omien sanojensa mukaan odottaa jo malttamattomana.

Alkuvaiheessa vaikeuksia on kuitenkin tuottanut esimerkiksi koronapandemia, mikä on vaikuttanut kentälle pääsyyn. Pyyhtinen kertoo, että esimerkiksi jätteenkäsittelylaitoksille pääsyä ryhmän on täytynyt selvitellä.

Ajatus siitä, että elämme jätteen keskellä emmekä koskaan pääse siitä eroon voi tuntua synkältä. Millaisia ajatuksia tutkimusaihe Pyyhtisessä herättää?

– Pienessä mittakaavassa huomaa jo ihan kotona, että vaikka miten siivoaa, asiat menevät aina epäjärjestykseen ja pölyä kertyy. Tietyllä tavalla emme koskaan lopullisesti ole vapaita kaikesta liasta, pölystä ja sotkusta. Toisaalta taistelu likaa ja epäjärjestystä vastaan samaan aikaan voitetaan jokaisella siivouskerralla toistuvasti, Pyyhtinen alustaa.

– Siinä piilee ristiriita tai paradoksi, että meidän pitää hyväksyä jätteen vääjäämättömyys ympäristössä ja todellisuudessamme, vaikka jäte läsnäolollaan häiritsee, emmekä vain pääse siitä. Emme kuitenkaan voi vain nostaa käsiämme pystyyn antautumisen merkiksi, vaan jäte vaatii toimia. Ja pystymme tuottamaan järjestystä ja hallitsemaan sitä ainakin tilapäisesti.

Pyyhtisen tutkimuksessa keskitytään biojätteeseen, muoviin, jätteenpolttotuhkaan ja ydinjätteeseen.

Yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden tutkimuksellisiin perspektiiveihin Pyyhtinen yrittää oman tutkimuksensa kautta sisällyttää pitkät, jopa satojen tuhansien vuosien aikajanat. Tämä liittyy erityisesti ydinjätteen säilömiseen, jossa 100 000 vuoden säilöntäaikaa on vaikeaa ihmismielen edes hahmottaa.

– Usein ajanjaksot, joita tarkastellaan, ovat huomattavasti lyhyempiä.

– Kun katsotaan, miten joudumme nyt ottamaan huomioon sellaisia asioita, jotka tapahtuvat joskus 100 000 vuoden päästä, ja kuinka ne vaikuttavat päätöksiimme, toimintaamme ja käytäntöihimme nykyhetkessä, muuttaa se perspektiivin ihan toisenlaiseksi.

Tutkimuksen tulosten toivotaan ulottuvan myös akatemian ulkopuolelle

Tutkimuksen tavoitteena on siis tuoda uutta näkökulmaa paitsi jätetutkimukseen, myös yhteiskuntatieteisiin yleisemmin. Pyyhtinen toivoo, että myös hankkeen metodologia, jätematerian virtojen seuraaminen ja huomion kiinnittäminen jätteen aktiiviseen vaikutukseen ihmisten toimintaan ja ihmisten välisiin suhteisiin, tarjoaisi jotakin uutta yhteiskuntatieteisiin.

Viisivuotisen tutkimuksen aikana tavoitteena on myös Pyyhtisen mukaan kirjoittaa kansainvälisiä journaaliartikkeleja ja kirjoja sekä toimittaa lehtien erikoisnumeroita. Silti hän toivoo, että tutkimuksen tuottama tieto ei jäisi vain akateemiseen maailmaan.

– Jäte on asia, joka koskettaa meitä kaikkia.

Tutkimukselle on omat nettisivut ja sosiaalisen median kanavat. Tämän lisäksi se pyrkii tavoittamaan ihmisiä laajemmin esimerkiksi podcast-jaksoilla, joita ryhmässä on suunniteltu. Pyyhtinen kertoo, että keinovalikoimaan on suunniteltu myös tapahtumia ja audiovisuaalista materiaalia. Näin ryhmä yrittäisi samalla myös haastaa ja uudistaa akateemisen tiedon tuotannon konventioita.

Olli Pyyhtisen vinkit hankevalmistelijoille

  1. Aloita valmistelu ajoissa. Se vie paljon aikaa, joten on hyvä valmistautua jo puolitoista vuotta etukäteen lukemalla, hahmottelemalla ja ideoimalla.
  2. Kirjoittamisesta ja työstä kannattaa tehdä säännöllinen rutiini.
  3. Älä jättäydy yksin, vaan tee hanketta kollegiaalisesti ja hae muiden apua.

+ Säilytä oma integriteettisi, seuraa omaa ajatustasi ja luota siihen, että se kantaa.

 

WasteMatters

Rahoitusohjelma: Horisontti Eurooppa, Euroopan tutkimusneuvosto

Hankkeen saama EU-rahoitus: 1 974 800

Toteuttamisaika: 1.9.2022–21.8.2027

Pääkoordinaattori: Tampereen yliopisto

Hankkeen nettisivut: WasteMatters