AUDIENCE BLENDING by ARTS Europe

AUDIENCE BLENDING by ARTS Europe on Luova Eurooppa -rahoitusohjelmalla rahoitettu hanke, joka edistää saavutettavaa ja inklusiivistä kulttuuria kaikille. Hanke ennen kaikkea alleviivaa asenteellisia esteitä sekä tarkastelee uusia tapoja tuottaa inklusiivistä taidetta inklusiiviselle yleisölle.

Hankekumppaneita projektissa on kuudesta maasta, ja yksi niistä on suomalainen Esteetön taide ja kulttuuri ry. Yhdistys on kansainvälisen yhdenvertaisuutta ja inkluusiota taiteen ja kulttuurin keinoin edistävän ACCAC (Accessible Arts and Culture) -verkoston ja samannimisen festivaalikonseptin perustaja. Suomessa Esteetön taide ja kulttuuri ry toteuttaa erilaisia hankkeita ja yhteisöllisyyttä vahvistavaa toimintaa Pirkanmaalla.

Yhdistyksen perustaja Kirsi Mustalahti käynnisti toiminnan vuonna 2011. ”Taide ja kulttuuri ovat loistavia välineitä tutustua uusiin kulttuureihin ja keskustella niistä. Työmme kautta voimme vähentää ennakkoluuloja ja muovata asenteita. Kulttuuri on erinomainen väline keskustelun avaukseksi”, Mustalahti kertoo. Taustaltaan hän on taiteen maisteri.

Yhdistyksen toiminta perustuu erilaisten tapahtumien tuottamiseen. ”Inklusiivisen ja yhdenvertaisen kulttuurin kehittämiseksi yhdistyksemme järjestää laadukkaita, saavutettavia ACCAC -konseptin mukaisia tapahtumia”, Mustalahti esittelee ja jatkaa ”nyt esimerkiksi vuonna 2020 ACCAC palaa takaisin Tampereelle Nepalin, Egyptin ja Korean jälkeen osana kaupungin ”Tampere.Yhdenvertaisesti Sinun” teemavuotta. ACCAC Kulttuuri 2.0 tapahtuma syyskuussa kokoaa kaupunkiin koko kansainvälisen verkoston ja tarjoaa viikon aikana upeita esityksiä, konsertteja, työpajoja ja seminaarin. Ja osallistujia on paristakymmenestä maasta.

Audience blending by Arts Europe -hankkeen pohjana on suomalainen Eero Enqvistin Tirakkor -ryhmälle kirjoittama Kukunor ja Unikuu näytelmäteos, joka sai kaksikielisen ensi-iltansa 2014. Kaksikielisyys teatteriesityksessä tarkoittaa, että kuuro ja kuuleva näyttelijä näyttelevät samaa roolia molemmat omalla äidinkielellään ilman, että kumpikaan heistä tulkkaa toisiaan. Mustalahti kertoo, että hän kutsui maailmalta ihmisiä tulemaan katsomaan esitystä 2015. ”Kutsuin maailmalta ihmisiä Tampere-talossa toteutuneeseen ensimmäiseen ACCAC Festival&Congress tapahtumaan. Uskoin että he näkisivät ammattilaisten tekemässä, inklusiivisessa teatterissa mahdollisuuden lähteä kokeilemaan sitä muuallakin. Ja niin he näkivät. Tästä lähdimme rakentamaan EU-hanketta jo samana vuonna.”

Kuvassa alkuperäinen Kukunor ja Unikuu näytelmä.

 

Kyseessä on hanke, jossa rakennetaan siltaa teatterin inkluusiolle sillä tavalla, että sekä kuulevat että kuurot näyttelijät ja yleisö on samassa esityksessä samanaikaisesti ja nauttivat esityksestään omalla kielellään. Jokainen kuudesta kansainvälisestä hanketoimijasta rakensi oman kaksikielisen teatteriesityksensä hankkeen aluksi. ”Siitä on pääasiassa kysymys, mutta myöskin tarkoituksena on löytää yhteistyötä kahden kulttuurin välillä. Kielikulttuurit elävät hyvin omaa elämäänsä ja niillä on aikalailla omat sosiaaliset ympyränsä”, Mustalahti toteaa.

Hankkeen tavoitteena on toimia myös koulutuksellisesta ja tutkimuksellisesta näkökulmasta. ”Meidän tarkoituksemme oli myös lähteä miettimään, voisiko tätä IBT-metodia hyödyntää jossain muuallakin – mihin muualle konseptia voi viedä. Tämä on tärkeä osa hanketta”, Mustalahti korostaa. ”Tietysti hanke on yhtälailla koulutuksellinen meille kaikille. Teimme havaintoja, miten erilaisessa tilanteessa viittomakielinen kulttuuri on Euroopassa ja totesimme, että siellä on havaittavissa todella paljon eroavaisuuksia”, Mustalahti esittää.

Kuva alkuperäisestä Kukunor ja Unikuu näytelmästä.

Prosessi hankkeen käynnistämiseksi alkoi vuonna 2015 Tampereen esityksen jälkeen. Mustalahti kertoo, että he tekivät open call -tyyppisen aloitteen omalle verkostolleen ja lähtivät tunnustelemaan, millä tavalla voisi löytää yhteisöjä jotka olisivat kiinnostuneita tekemään teatteria kaksikielisesti. ”Lähetimme yhteisen kirjeen, jossa kerroimme esityksestä ja ajatuksista, miten haluaisimme viedä kaksikielistä teatteria eteenpäin Eurooppaan ja tehdä viittomakieltä tiettävämmäksi Euroopassa”, Mustalahti esittelee.

Vuonna 2015 he löysivätkin hankekonsortion ja tekivät jo ensimmäisen EU-rahoitushakemuksen, mutta silloin hakemus ei vielä tuottanut tulosta. ”Mutta koska uskoimme hankkeeseen, päätimme, että mietimme hanketta pidemmälle, kehitämme ajatuksen siihen pisteeseen että saamme sen uskottavammaksi”, Mustalahti alleviivaa.

Toisen kierroksen hakemuksen tekemistä yhdistys teki pääasiassa hankkeen belgialaisen koordinaattorin sekä Iso-Britannian kumppanin kanssa. ”Me kolme kannoimme suurimman vastuun hankehakemuksen tekemisestä. Tapasimme sen tiimoilta useamman kerran sekä pidimme Skype -tapaamisia, että saimme hakemuksen tehtyä”, Mustalahti kertoo. Yhdistykselle tämä oli ensimmäinen EU-hankekokemus. Mustalahti myös nostaa esiin, että he olivat onnekkaassa asemassa, sillä hankekonsortiossa oli kumppani, joka on natiivi englanninkielinen toimija. ”Jos olisi tarvinnut itse tehdä englanniksi, olisi varmasti kulunut enemmän resursseja hakemuksen työstämisvaiheeseen. Hakemuksen teimme hyvässä yhteistyössä, eikä se mahdottomalta tuntunut. Aikaahan se toki vie, mutta ei ole mahdoton tehtävä”, hän korostaa.

Esteetön taide ja kulttuuri ry:n rooli oli toimia asiantuntijana ja kertoa muille toimijoille, miten toteutetaan korkeatasoinen teatteriesitys uudella kaksikielisellä konseptilla. ”Meillä on tieto siitä, miten täytyy ruveta harjoittelemaan, millainen rooli on tulkeilla, minkälaisia vaatimuksia tulee eri kieltä puhuvien näyttelijöiden yhteistyölle. Meillä oli jo hankkeen alkaessa kokemus siitä, millaisia haasteita tämän tyyppisen teatteriesityksen toteuttaminen tuo mukanaan”, Mustalahti summaa ja jatkaa ”meidän ryhmän tarkoitus oli siis viedä hanketta eteenpäin keskustellen ja näyttäen, että tämä on tuttu tilanne, ja ohjeistaa muita kumppaneita läpi prosessin.”

Hanke tulee päätökseensä nyt joulukuussa. Hanketoimijat ovat työstäneet tuloksista guidelinesit, jotka he julkaisevat pian. Mustalahti kertoo, että hankkeen tuloksista on huomattavissa, että viittomakielen asema on erilainen erilaisissa kulttuureissa. Toimijat havaitsivat todella paljon yhteneväisyyksiä sille, miten kaukana toisistaan viittomakieli, puhuttu kieli ja niiden kulttuurit ovat toisistaan joka maassa. Hankkeelle ja IBT-tekniikan käytölle on myös luvassa jatkoa kumppanimaissa.

Kuvassa Portugalin Voarten näytelmä.

Vinkit hankevalmistelijoille:

  1. Varaa aikaa hakemuksen rakentamiseen. Hakemus on hyvä välillä jättää sivuun ja palata sen äärelle, kun ajatukset ovat saaneet hautua rauhassa.
  2. Alkuvaiheessa on tärkeää luoda yhteiset pelisäännöt ja ymmärtää, että hanketoimijoilla voi olla erilaiset tavat toimia.
  3. Ennen hankkeen alkamista on hyvä varmistaa, että organisaatiolla on omia varantoja sen verran että toimintaa on mahdollista jatkaa vaikka EU-hankkeen loppurahoitus tulee vasta hankkeen jälkeen.

Rahoitusohjelma: Luova Eurooppa

EU-budjetti: 195 494 €

Toteuttamisaika: heinäkuu 2017 – joulukuu 2019

Pääkoordinaattori: Ivo Peeters, Gemeenschapscentrum De Zeyp (Belgia)

Hankkeen kotisivut